maanantai 25. heinäkuuta 2011

8.-9.7.2011 Kotimatka

Aamusta taas ajoon, reilun 1500 kilometrin kotimatkareitille. Nuorgamin kohdalla poikettiin taas Pulmankijärventiellä tarkistamassa olisiko tunturikihu nytkin näkyvissä ja olihan se. Ei kyllä yhtään paremmalla hollilla tälläkään kertaa, mutta nyt kuvaan tuli sentään hiukan maisemaakin mukaan.

Tunturikihu - Stercorarius longicaudus - Long-tailed Skua


Seuraava stoppi oli Kaamasessa nejäntuulentuvalla. Paikan erikoisuuksiin kuuluu ympärivuotinen ruokinta. Ruokintaa voi katsella kahvia juodessa heti ikkunan takana, tai sitten kiertää talon taakse. Nyt paikalla oli viherpeippojen, vihervarpusten, urpiaisten, järripeippojen ja talitiaisten lisäksi 3 taviokuurnaa, joista odotettu kuvapinna. (210) Toiveissa oli myös lapintiainen, mutta sellaista ei ruokinnalla näkynyt tällä kertaa.

Taviokuurna - Pinicola enucleator - Pine Grosbeak


Järripeippokoiras oli vielä komeassa juhlapuvussa.

Järripeippo - Fringilla montifringilla - Brambling


Matka jatkui Saariselälle ja Kaunispäälle, jossa turhaan yritin etsiä keräkurmitsaa. Turisteja paikalla oli sitten sitäkin enemmän, pääseehän huipulle suoraan autolla.

näkymä Kaunispäältä


Poroja Kaunispäältä löytyi myös paljon, jopa ihan riesaksi asti, koittivat vielä estää pois pääsynkin.


Koska Kaunispäältä ei löytynyt keräkurmitsaa, piti sitä mennä yrittämään Kiilopäältä. Kiilopäälle pitää kävellä pari kilometriä loivaa portaikkoa, joten arvata saattaa, että siellä saikin olla jo aivan rauhassa. :)
Eipä löytynyt keräkurmitsaa, eikä kiirunaa sieltäkään. Etsiminenkin jäi vähän kesken lähestyvän ukkosen takia.

näkymä Kiilopäältä


Ainoa lintukuva tuolta tunturiparilta syntyi kapustarinnasta, eikä siinäkään ole hurraamista. Kiiruna ja lapintiainen jäivät siis tuleivaisuuden lapinreissun varaan, keräkurmitsaan on mahdollisuudet muutollakin.

Kapustarinta - Pluvialis apricaria - Golden Plover


Retken ainoa havainto hirvestä tuli jostain Kaamasen ja Saariselän väliltä.

Hirvi - Alces alces - Eurasian elk


Jäimme Sodankylän leirintäalueelle yöksi. Merkillepantavaa oli, että ei nähty illan aikana yhtään hyttystä! Muutenkin hyttyset olivat aika vähissä koko reissun ajan.

Sodankylästä suunnattiin kohtia Kuusamoa, tai oikeastaan tarkemmin sanoen Juumaa ja pientä karhunkierrosta. Pienen karhunkierroksen varrella on 9 metriä korkea putous, Jyrävä, jota halusimme käydä katsomassa.

Jyrävä


Pienellä karhunkierroksella käynti poiki myös uuden kuvapinnan virtavästäräkistä, (211) joka hyppi rantakivillä Juuman Niskakosken rannalla. Samalla paikalla oli myös poikastaan ruokkiva koskikara. Kuvaamisen joutui suorittamaan korkealta riippusillalta, mutta kyllä siitäkin havaintokuva syntyi.

Virtavästäräkki - Motacilla cinerea - Grey Wagtail


Patikoinnin jälkeen jatkettiin matkaa ja selvittiin jo Raaheen asti yöksi. Kun olimme asettuneet Raahen Campingille taloksi ja käväisimme kävelyllä rannalla, kuulin leirintäalueen reunapuista ilmiselvää sarvipöllönpoikasen kerjuuta. Ei muutakuin kamera mökistä ja ikuistamaan pöllönpoikanen. Ainakin kaksi niitä oli.

Sarvipöllö - Asio otus - Long-eared Owl


Viimeisenä päivänä ei ajoa ollut enää mahdottomasti jäljellä ja kurvasimme Haapajärven kautta katsomassa mustatiirakoloniaa. Tiirat olivat todella kaukana järven toisella puolella, eikä kuvaamisesta tahtonut tulla yhtään mitään. Kunnollista kuvaa ei sitten syntynytkään, joten laitoin tuohon muutaman ruudun samaan syssyyn. Kuvapinnan tuosta nyt kuitenkin ilkesi ottaa, eli mustatiirasta reissun kuudes kuvapinna ja "kuvausurani" 212. Suomessa kuvaamani lintulaji.

Mustatiira - Chlidonias niger - Black Tern


Mehiläishaukka kävi kaartelemassa korkealla taivaalla. Paljon järkevämmällä etäisyydellä sentään kuin mustatiirat, joten siitä kuva tähän loppuun.

Mehiläishaukka - Pernis apivorus - European Honey Buzzard

tiistai 19. heinäkuuta 2011

7.7.2011 Hornøya

Torstai valkeni aurinkoisena ja tyynenä. Eväät reppuun ja menoksi! Vestre Jakobselvistä ajelee noin tunnin Vardøn satamaan. Norlinesin toimisto löytyi vaivatta ja lippu tuli lunastettua. Turisti-infosta saa myös lippuja, mutta se ei ole auki aamulla. Kannattaa tarkistaa, että on paikalla oikeaan aikaan, ettei käy niinkuin eräälle suomalaiselle pariskunnalle; muistivat tunnin aikaeron väärään suuntaan ja olivat 2 tuntia liian aikaisin satamassa. Eivätpähän myöhästyneet tosin.
Klo 9 tienoilla päästiin veneeseen, enemmistö saarelle menijöistä tuntui olevan suomalaisia. Matka on lyhyt, ja heti satama-altaasta päästyä näkyy lintusaari edessä. Saaren laella on majakkarakennukset, jonne on mahdollista varata yöpyminen. Rannassa näkyy kelluva laituri ja uusi katosrakennus. Nykyään siis saarelta löytyy suojaa vaikka sadekuuron ajaksi. Ihan kuvan oikeassa reunassa on paskahuusi, johon en kylläkään käynyt tutustumassa lähemmin.

Hornøya


Lintuja on kaikkialla, vedessä, ilmassa ja kallioilla. Kesäaikaan (1.5.-15.8.) liikkuminen saarella on varsin rajattua. Käytännössä voi kulkea vain polkua pitkin laiturilta oikealle rinnettä pitkin, yli harjanteen ja toisen puolen rinnepolkua ylös majakalle. Se ei haittaa lintujen lähelle pääsyä, mutta valon suuntaan ei pääse pahemmin vaikuttamaan kuvausta ajatellen. Tosin on pakko todeta, että vaikka vapaa liikkuminen olisi sallittua, ei se juurikaan liikkumavaraa lisäisi, ellei sitten lähtisi jyrkänteille kiipeilemään henkensä kaupalla.
Taustalla kuvassa näkyy Vardøn (suomeksi Vuoreija) kaupunki ja sen Globus II -tutka-asema, jota virallisesti käytetään avaruusromun seurantaan. Tutkassa on 27-metrinen mekaanisesti kääntyvä antenni. Sen uskotaan myös olevan osa Yhdysvaltain ohjuspuolustusta ja keräävän tietoa Venäjän ballistisista ohjuksista.


Ensimmäisenä pääsin tutustumaan karimetsoihin, joita istuskeli kalliolla heti laiturin läheisyydessä.Karimetso on muihin saaren lintuihin verrattuna suhteellisen vähälukuinen, vain noin 100 paria, mutta erittäin helposti havaittavissa. Suuri vihreähohtoinen tumma lintu erottuu lennossa muusta massasta, ja ne pesivät alarinteillä lähellä polkua. Kuten saaren muutkin linnut, karimetso on varsin kesy, eikä lähikuvan ottaminen tuottanut vaikeuksia.

Karimetso - Phalacrocorax aristotelis - Shag




Kun polkua lähtee kulkemaan oikealle, tulee ensimmäisenä vastaan korkea kalliojyrkänne ja pikkukajavien yhdyskunta, noin 25000 paria, ääni ja kuhina on sen mukaista. Pikkukajavia en pahemmin kuvannut, vaan keskityin ruokkilintuihin ja etenkin lunniin.


Kajavajyrkänteen jälkeen polku alkaa nousta ja tullaan lunnien alueelle. Lunni on saaren ehdoton vetonaula ja upea lintuhan se onkin. Suurin osa ajastani saarella menikin lunnien seuraamiseen ja kuvaamiseen. Pesimäkannan suuruus pitäisi olla jotain 5000-10000 parin väliltä. Mietin saarella ollessa ja sieltä palattuani, miksen nähnyt yhtään lunnin poikasta, kun esimerkiksi merimetsoilla oli jo isot poikaset. Syyksi selvisi se, että lunnit eivät pesi avoimella, vaan kaivavat itselleen keskimäärin 1,5 metriä syvän pesäkolon! Lisäksi Pohjois-Norjassa lunni munii touko-kesäkuussa ja haudonta kestää noin 40 päivää, että siinä ja siinä oltiin. Todella vähän kyllä näkyi lunneja tuovan kalaa ylös, näin vain muutaman koko päivän aikana, eli luultavasti ihan pieniä olivat vielä tai sitten eivät olleet vielä kuoriutuneet.

Lunni - Fratercula arctica - Puffin





Silmämääräisesti runsain lintu tuntui olevan etelänkiisla. Saarella olevan taulun mukaan niitä olisi 1000-1500 paria. Lukumäärä ei tuntunut uskottavalta ja löysinkin netistä maininnan, että Hornøyalla olisi vuonna 2007 ollut 2500-3000 paria. Vaikutelman suuresta lukumäärästä toki antoi se, että meri tuntui olevan niitä täynnä. Seuraava kuva on polulta naapurisaarta Reinøyaa kohti. Meressä näkyvät linnut ovat lähes pelkästään etelänkiisloja.


Suurimmalla osa etelänkiisloista on kokomusta pää, mutta osa on ringvia-värimuotoa, joilla on silmän ympärillä valkoinen rengas, joka jatkuu ohuena juovana taaksepäin. Itämeren kannasta vain 1% on ringvia-värimuotoisia, mutta osuus on suurempi pohjoisessa.

Etelänkiisla - Uria aalge - Guillemot




Hornøyalla pesii myös pohjankiisloja. Opastaulun mukaan 300-400 paria. Harvoinpa niitä osui tuossa lintupaljoudessa näköpiiriin, varsinkin kun ovat senverran paljon etelänkiislan näköisiä, mutta tulipahan sentään jotain kuvia saatua.

Pohjankiisla - Uria lomvia - Brünnich's Guillemot


Ja mitäpä olisi ruokkilintujen kansoittama saari ilman itse ruokkia. Opastaulun mukaan noin 500 parin voimin esiintyvä ruokki oli helposti löydettävissä.

Ruokki - Alca torda - Razorbill


Ruokit äänessä


Ylhäällä majakalla oli hyvät näköalat, mutta huonommat mahdollisuudet kuvata lintuja. Saaren takapuolen jyrkänteelle kyllä pääsee näkemään, mutta perspektiivi oli hieman liian ylhäältä-alas omaan makuun. Muutama kelpo ruutu kyllä tuli sieltäkin saatua.


Majakalle menevän polun varressa pyöri lapinkirvisiä.

Lapinkirvinen - Anthus cervinus - Red-throated Pipit


Paljon lisää kuviani Hornøyan linnuista löytyy täältä!
Hornoya Hornöya Vardo Vardö lunni lunni Hornoya Hornöya Vardo Vardö lunni lunni

perjantai 15. heinäkuuta 2011

5.-6.7.2011 Matka Varangille

Kilpisjärveltä starttasimme aamuvarhaisella pitkälle ajopäivälle kohti upeita maisemia Norjaan jäämeren rantatielle. Alkumatkasta oli hieman matallalla olevia sumupilviä, mutta muuten ajeltiin päivä auringonpaisteessa.
Lisää kuvia Norjan maisemista löytyy täältä.



Linnuista matkalla näkyi lähinnä lokkeja ja haahkoja. Yritin katsella monia sopivia kahlaajarantoja, mutta kahlaajia ei vain näkynyt, lukuunottamatta meriharakoita, joita oli joka paikassa. Ohi lentävästä merikotkasta tuli sentään napattua dokumenttikuva.

Meriharakka - Haematopus ostralegus - Eurasian Oystercatcher


Merikotka - Haliaeetus albicilla - White-tailed Eagle


Yöksi jäimme Karigasniemeen leirintäalueelle Tenojoen varteen vapamiesten joukkoon. Siitä sitten taas aamulla kohti Varankia Tenojoen vartta pitkin.

Lohensoutaja


Nuorgamin kohdalla poikettiin Pulmankijärventielle, josta napsahti 209. ja reissun kolmas Suomen lintukuvapinna tunturikihusta.

Tunturikihu - Stercorarius longicaudus - Long-tailed Skua


Varangilla poikettiin ensin Nessebyn kautta, sitten käytiin asettumassa majoitukseen Vestre Jakobselv Campingillä, minkä jälkeen painuttiin tutkimaan lähialueen luontokohteita, joihin kuuluu Vadsö eli Vesisaari sekä Ekkeroy eli suomalaisittain Ekreija.

Tyypillistä maisemaa Varanginvuonolla:


Lampaita tuli vastaan tiellä usein:


Nessebyn kirkon takana oleva pieni lampi osoittautui parhaaksi paikaksi kuvata vesipääskyjä.

Vesipääsky - Phalaropus lobatus - Red-necked Phalarope


Vadsön kävelyreitillä ei mennyt kauaa. Lammikossa oli kyllä vesipääskyjä, mutta niitä ei oikein päässyt kuvaamaan märkien ja kaislikkoisten rantojen takia. Kuulinkin eräältä kokeneemmalta Varanginkävijältä, että vesi oli lammikoissa tavattoman korkealla, mikä aiheutti vaikeat olosuhteet. Pusikoissa pesi lapinkirvisiä.

Lapinkirvinen - Anthus cervinus - Red-throated Pipit


Ekkeroy on tunnettu pikkukajavakoloniastaan johon kuuluu 20000 paria. Pesimäjyrkänteen vierestä kulkee luontopolku opastauluineen. Ekkeroyn vesipääskylammikko oli tällä kertaa typötyhjä. Kauempana olevalta lammikolta taas sai otettua mukavia kuvia pikkukajavista, kun ne kävivät juomassa ja peseytymässä.
Lisää pikkukajavien touhuja löytyy täältä.

Pikkukajava - Rissa tridactyla - Black-legged Kittiwake





Ekkeroy tarjosi myös mahdollisuuden kuvata merikihua.

Merikihu - Stercorarius parasiticus - Parasitic Jaeger


Nyt oltiin siis päästy lintukuvauksen makuun vähän paremmin, seuraavana päivänä odotti todellinen lintukuvaajan paratiisi eli Hornoyan lintusaari Vardon edustalla...

torstai 14. heinäkuuta 2011

4.7.2011 Kilpisjärvi

Kesäloman alettua lähdettiin Tarun kanssa ajelemaan kohti pohjoista. Reittinä karkeasti Kilpisjärvi - jäämeren rantatie - Varangin vuono - Hornoya.
Ensimmäiset lintukuvat irtosivat jo ekalta pysähdyspaikalta; Tornion leirintäalueelta. Ihan alueen laidalla lenteli jatkuvasti kuovi ja poikasenkin näin kurkkaavan puskan alta.

Kuovi eli isokuovi - Numenius arquata - Eurasian Curlew


Seuraavana aamuna matka jatkui kohti Kilpisjärveä. "Kainalon" kohdalla alkoi porojakin näkyä teillä ja niiden laidoilla.

Poro - Rangifer tarandus tarandus - reindeer


Käsivarressa jatkettiin ajoa, hietajänkkän kohdalla sähkötolpissa istui liroja. Ropinsalmella pysähdyttiin syömässä todella maniot munkit Ropin pirtissä.
Lopulta Saanan tuttu profiili ilmestyi näköpiiriin.

Saana


Majoitukseen asettumisen jälkeen painelin katsomaan Kilpisjärven biologiselle asemalle, jonka ruokinnalla kuulemma käy vuorihemppoja. Tieto oli oikea ja kuvapinna numero 207 oli hoidettu, oltiinhan vielä nipin napin Suomen puolella.
Pari kuvaa lisää täällä.

Vuorihemppo - Carduelis flavirostris - Twite


Kun lounas oli laskenut, lähdettiin kiipeämään Saanalle. Alkupään tunturikoivikko kukkasineen oli varsin upea näköinen.



Tässä lähikuvaa kukista.



Vähän ennen puurajalle pääsyä huomasin sinirintakoiraan ihan pitkospuiden yläpuolella. Selvisi, että pariskunta oli perustanut pesän noin 3 metrin päähän varsin vilkkaasti liikennöidystä polusta. Siinä rohkeat sinirintavanhemmat ruokkivat poikasiaan, jotka jo välillä kävivät seikkailemassa pesän ulkopuolellakin. Sinirinnasta kuvapinna 208, sitä kun en ole vielä muutollakaan onnistunut näkemään.
Muutama kuva lisää täällä.

Sinirinta - Luscinia svecica - Bluethroat


naaras




Jatkoimme tarpomista kohti huippua, ja upeat maisevat alkoivat avautua. Saanalta näkee hienosti kolmen valtion maita. Vasemmalla Kilpisjärven toisella rannalla on Ruotsi. Keskellä kuvaa kuvaa oleva tunturi on Suomen Pikku-Malla. Kauempana Pikku-Mallan takana näkyvät korkeammat huiput taas ovat Norjan vuoria. Kolmen valtakunnan rajapyykki siis sijaitsee kuvassa Pikku-Mallan takana.


Kukkia löytyy karuimmistakin paikoista, kuvassa Kurjenkanerva tunturimaisemassa.

Kurjenkanerva - Phyllodoce caerulea


Pari tunturisopuliakin tuli nähtyä Saanalla. Tänä vuonna pitäisi olla sopuleiden huippuvuosi ja syksyllä odotellaan massavaellusta. Mekin näimme kyllä myöhemmin sopuleita paljon juoksemassa teiden yli.

Tunturisopuli - Lemmus lemmus - Norway lemming


Huipulle selviydyttiin, sieltä aukesivat maisemat myös Saanan "takamaille".


Siiten takaisin alas maisemista nauttien. Kuvassa Taru alarinteen portaissa.
Saanalle noustessa mielessä oli kiirunan löytäminen, mutta homma osoittautui liian vaikeaksi tällä kertaa.


Seuraavan aamuna matka jatkui kohti Norjaa...