Yö suolla oli jo itsessään elämys. Johonkin aikaan yöllä paikalle ilmestyneet kurjet alkoivat huutaa, ja se huuto leikkasi yön hiljaisuutta varsin vaikuttavalla tavalla. Myös helmipöllön ääntä sai kuunnella.
Esimmäisen kerran heräsimme teerien pulinaan 3:30 yöllä. Pimeässä hädin tuskin erotti teerien hahmot, ja ne poistuivatkin pian paikalta. Viiden aikaan ne tulivat uudelleen, ja siitä seuraavat kaksi tuntia päästiin yrittämään kuvia.
Puoli kuuden aikoihin aurinko alkoi kajastaa metsän reunan takaa, joka tarjosi mahdollisuuden hienoihin valoihin.
Aamulla sitten piti vielä pakata kaikki kamat, ja raahata ne pois upottavalta suolta. Saihan siinä vähän liikuntaa. Kävimme vielä aamusella kävelemässä läheisellä aarnialueella.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti