Seuraavana päivänä jatkettiin kohti Yllästä. Ylläksellä saimme nauttia erityisen mukavista oloista Markon ja Karoliinan tarjoaman mökkiloman muodossa. Kiitos tästä sinne. Ekana iltana kävimme vielä kävelemässä Äkäslompolon lintutornille. Järvellä oli kaakkuripari ja kuvakin jäi muistoksi. Rantamännikössä näimme tilhiä, itse näin niitä ekaa kertaa pesimäseudullaan.
Mökille palatessa vastassa oli ensimmäinen reissun monista metsäjäniksistä.
Seuraavana aamuna lähdimme katsomaan Varkaankurua, joka on joissain yhteyksissä hyväksi lintupaikaksikin manittu. Meidän havaintomme rajoittuivat muutamiin järripeippoihin, mutta muuten paikka oli hieno.
Kävelimme varkaankurun luontopolkua ylös hissiasemalle, etsiskelimme hiukan kiirunaa ja palasimme takaisin luontokeskus Kellokkaalle. Luontokeskuksella huomasimme leppälintujen olevan pesänrakennushommissa rakennuksen räystään alle.
Myöhemmin päivällä kävimme hiukan kiertelemässä Ylläksen paikkoja autolla. Huomasimme räystäspääskyn olevan yleinen kesäasukki tunturihotelleilla ja muilla isommilla rakennuksilla. Niilläkin oli pesänrakennus käynnissä ja sadevesilammikot olivat suosittuja paikkoja pesänrakennussaven keräämiseen.
Maanantaina lähdimme katsomaan Teurajärven ja Kurtakon välistä suoaluetta. Suon yli menee Telatie, eli kaksi kylää yhdistävä pitkospuureitti. Mittaa reitillä taisi olla lähemmäs 15 km. Toivoimme näkevämme suolla kahlaajia, mutta ei tärpännyt tällä kertaa. Muutama kurki tallentui muistikortille.
Suolla käynti ei silti ollut turha. Suon reunan liepeillä nimittäin onnistui se, mistä on tähän asti saanut vain haaveilla; pönötyskuvan saaminen käestä! En muista koskaan ennnen edes nähneeni istuvaa käkeä, ainoastaan lentäviä. Vaikka nämä kuvat eivät ihan läheltä olekaan, niin harvoinpa taitaa käki noinkaan lähelle ihmistä päästää.
Siiryimme autolla suoalueen Kurtakon puolelle ja matkalla kuvattiin komea metsäkauris.
Kurtakossa odottikin sitten iloinen yllätys. Lähes maalaistalon pihapiiristä nousi ilmaan suopöllö, josta napsahti minulle 219. Suomessa kuvaamani lintulaji!
Illemmalla poikettiin vielä Kesänkijärven laavulla kuukkeleiden toivossa. Ei saatu seuraa. Kuukkeleiden kannalta taisi olla se ainoa aika vuodesta kun niitä ei laavuilla saa seuraksi. Kertaalleen näimme luontokeskuksen lähellä 2 kuukkelia, mutta ei niillä ollut näin pesintäaikana minkäänlaista kiinnostusta ihmisiä kohtaan.
Parkkipaikan liepeillä törmäsimme talvipukuiseen lumikkoon, joka juoksenteli jonkin aikaa sinne sun tänne menemättä piiloon.
Viimeisenä Ylläksen päivänä mielessä oli kiirunan löytäminen. Ajelimme käymään Pallastunturilla, mutta tunturille nousu tyssäsi sateen alkamiseen. Illemmalla Ylläksellä teimme kierroksen tunturissa ympäri Varkaankurun, mutta kiirunasta ei näkynyt merkkiäkään. Niittykirvinen taisi olla ainoita lintuja, joita tunturissa näkyi. Seuraavana aamuna matkamme jatkui Kilpisjärvelle, josta seuraavassa blogimerkinnässä.