Tapaninpäivän myrskyn kovimmat tuulet olivat Porissa jo menneet ohi päivän valjettua. Ilma oli niin kaunis ja aurinkoinen kuin vain vuoden pimeimpänä aikana voi olla. Seuraavassa muutama dokumenttikuva muistoksi myrskystä ja sen aikaansaannoksista.
Pari ekaa kuvaa Pormestarinluodosta.
Keskustan alueella ei näkynyt mitään kovin dramaattista, Katariinankadulla oli isompi kuusi kellahtanut kadulle.
Vesitornin luona oli useampikin puu pitkin pituuttaan.
Mainostaulut olivat monin paikoin kokeneet kovia. Seuraava linja-autoaseman luona.
Kaatuneita puita mielenkiintoisempaa oli harvinaisen korkealla oleva vesi joessa. Yleensä tarkistan joen veden korkeuden ohi ajaessa siltojen välissä olevista portaista, nyt koko portaista ei ole tietoakaan:
Kirjurinluodon tienoilla oli paljon ihmisiä kuvailemassa erikoista näkyä.
Sorsatkin olivat ottamassa iloa irti kun pääsivät uiskentelemaan nurmikon päälle.
Jossain tuolla pitäisi olla hiekkaranta...
Huvilajuovassakin veden korkeus sitä luokkaa, että monella mökillä taisi tulla vauroita.
Kun kaikki vesi ei mahdu jokeen, vesi löytää kyllä uusia kulkureittejä. Kuvassa siirtolapuutarhan suuntaan menevä tie
Pellot länsitien varressa olivat veden vallassa.
maanantai 26. joulukuuta 2011
perjantai 23. joulukuuta 2011
17.11-2.12.2011 Costa Blanca, Panama, Osa 4
Aivan hotellialueen vierestä alkaa paikallisten asuinalue, pieni kalastajakylä nimeltä Farallon. Alue rajautuu merenrannan ja joen, jonka nimi on muuten myös Farallon, väliin. Farallonista löytyy mm. pari pientä kauppaa, kirkko ja koulu. Kuvassa paikallista nuorisoa notkumassa kaupan edessä.
Hiukan etäämpänä kestopäällyste loppuu ja kylätie jatkuu hiekkaisena.
Kylässä eletään melko yksinkertaisissa oloissa, koirat, kanat ja ihmiset sulassa sovussa.
Joen rantaan oli aika vaikea päästä muualta kuin kalastajakylän perältä korkeiden, jyrkkien ja pusikkoisten rantatöyräiden takia. Joen parempaan tutkimiseen olisi tarvittu vene. Onneksi sentään Restaurante Pipasin kohdalta pääsi kyläläisten "takapihoille", josta pääsi näkemään edes pienen pätkän jokea ja siellä asustelevia haikaroita.
Silmiinpistävin alueen haikaroista, suurena ja valkoisena, oli jalohaikara. Jalohaikara esiintyy ympäri maailman trooppisilla ja lauhkeilla alueilla. Baltian pesimäkanta on hitaassa nousussa. Suomessa jalohaikaraa ei ole tavattu pesivänä, mutta se on säännöllinen harhailija kesäisin. Itse en ole vielä Suomessa jalohaikaraa nähnyt.
Jalohaikara - Ardea alba - Great Egret
Tämä jalohaikara onnistui saalistamaan joesta jonkilaisen kampelan. Kuvista näkyy hyvin miten tikarinokka on isketty kalasta läpi. Syömistä en päässyt näkemään, muut haikarat häiritsivät lintua sen verran, että sen piti siirtyä kaloineen kauemmas.
Amerikanharmaahaikara muistuttaa paljon meikäläistä harmaahaikaraa. Hieman täkäläistä serkkuaan suurempana amerikanharmaahaikara on Pohjois-Amerikassa esiintyvistä haikaroista suurin.
Amerikanharmaahaikara - Ardea herodias - Great Blue Heron
Lumihaikara muistuttaa jalohaikaraa, mutta on pienempi ja mustanokkainen nokan tyveä lukuunottamatta.
Lumihaikara - Egretta thula - Snowy Egret
Lumihaikaran saaliskalat olivat aika pieniä jalohaikaran vonkaleisiin verrattuna. :)
Lumihaikara oli alueen haikaroista selkeästi kesyin. Tämä yksilö tuli ihan muutaman metrin päähän joenrantaa kävellessään.
Höyhenten pörhistelyä. Lumihaikara on ollut menneisyydessä vaarassa höyhentensä vuoksi, niitä käytettiin naisten hatuissa.
Koko reissun viides ja viimeinen haikaralaji oli kruunuyöhaikara. Näitä näkyi 3 yksilöä seisoskelemassa joen vastarannalla. Hieno lintu, näitä olisi mielellään kuvannut vähän aktiivisempinakin.
Kruunuyöhaikara - Nyctanassa violacea - Yellow-crowned Night Heron
Tämä seuraava on ilmeisesti saman lajin nuori, ja tuo edellinen vanha yksilö.
Silloin tällöin oliivimerimetsoja näkyi merenkin puolella, mutta paremmin ne tuntuivat viihtyvän joella.
Oliivimerimetso - Phalacrocorax brasilianus - Neotropical Cormorant
Vain kerran loman aikana osuin kuvausetäisyydelle pohjantöyhtökarakarasta ja huomasin sen vasta niin lähellä, ettei koko lintu mahtunut kuin pystykuvaan. :) En ole saanut selville mikä merkitys tuolla kyhmyllä linnun rinnassa on, tietääkö kukaan? Tämä on ilmeisesti nuori yksilö.
Pohjantöyhtökarakara - Caracara cheriway - Crested Caracara
Kiva yllätys oli rantapusikoissa vastaan tullut hauskannäköinen raitapuumuura.
Raitapuumuura - Thamnophilus doliatus - Barred Antshrike
Ainakin yksi blogipäivitys Panamasta olisi vielä tulossa, johon kokoan loput julkaisemisen arvoiset lajikuvat.
Hyvää joulua kaikille blogin lukijoille!
Hiukan etäämpänä kestopäällyste loppuu ja kylätie jatkuu hiekkaisena.
Kylässä eletään melko yksinkertaisissa oloissa, koirat, kanat ja ihmiset sulassa sovussa.
Joen rantaan oli aika vaikea päästä muualta kuin kalastajakylän perältä korkeiden, jyrkkien ja pusikkoisten rantatöyräiden takia. Joen parempaan tutkimiseen olisi tarvittu vene. Onneksi sentään Restaurante Pipasin kohdalta pääsi kyläläisten "takapihoille", josta pääsi näkemään edes pienen pätkän jokea ja siellä asustelevia haikaroita.
Silmiinpistävin alueen haikaroista, suurena ja valkoisena, oli jalohaikara. Jalohaikara esiintyy ympäri maailman trooppisilla ja lauhkeilla alueilla. Baltian pesimäkanta on hitaassa nousussa. Suomessa jalohaikaraa ei ole tavattu pesivänä, mutta se on säännöllinen harhailija kesäisin. Itse en ole vielä Suomessa jalohaikaraa nähnyt.
Tämä jalohaikara onnistui saalistamaan joesta jonkilaisen kampelan. Kuvista näkyy hyvin miten tikarinokka on isketty kalasta läpi. Syömistä en päässyt näkemään, muut haikarat häiritsivät lintua sen verran, että sen piti siirtyä kaloineen kauemmas.
Amerikanharmaahaikara muistuttaa paljon meikäläistä harmaahaikaraa. Hieman täkäläistä serkkuaan suurempana amerikanharmaahaikara on Pohjois-Amerikassa esiintyvistä haikaroista suurin.
Lumihaikara muistuttaa jalohaikaraa, mutta on pienempi ja mustanokkainen nokan tyveä lukuunottamatta.
Lumihaikaran saaliskalat olivat aika pieniä jalohaikaran vonkaleisiin verrattuna. :)
Lumihaikara oli alueen haikaroista selkeästi kesyin. Tämä yksilö tuli ihan muutaman metrin päähän joenrantaa kävellessään.
Höyhenten pörhistelyä. Lumihaikara on ollut menneisyydessä vaarassa höyhentensä vuoksi, niitä käytettiin naisten hatuissa.
Koko reissun viides ja viimeinen haikaralaji oli kruunuyöhaikara. Näitä näkyi 3 yksilöä seisoskelemassa joen vastarannalla. Hieno lintu, näitä olisi mielellään kuvannut vähän aktiivisempinakin.
Tämä seuraava on ilmeisesti saman lajin nuori, ja tuo edellinen vanha yksilö.
Silloin tällöin oliivimerimetsoja näkyi merenkin puolella, mutta paremmin ne tuntuivat viihtyvän joella.
Vain kerran loman aikana osuin kuvausetäisyydelle pohjantöyhtökarakarasta ja huomasin sen vasta niin lähellä, ettei koko lintu mahtunut kuin pystykuvaan. :) En ole saanut selville mikä merkitys tuolla kyhmyllä linnun rinnassa on, tietääkö kukaan? Tämä on ilmeisesti nuori yksilö.
Kiva yllätys oli rantapusikoissa vastaan tullut hauskannäköinen raitapuumuura.
Ainakin yksi blogipäivitys Panamasta olisi vielä tulossa, johon kokoan loput julkaisemisen arvoiset lajikuvat.
Hyvää joulua kaikille blogin lukijoille!
torstai 15. joulukuuta 2011
17.11-2.12.2011 Costa Blanca, Panama, Osa 3
Tällä kertaa käsittelen hotellialuetta yleisesti ja samalla käyn läpi tavallisimmat linnut, joita pyöri eniten näkyvissä. Royal Decameronin hotellialue koostuu kahdesta osasta, lähempänä rantaa olevasta hotellialueesta, sekä golf-kentän yhteydessä olevasta Villa-alueesta. Me asustimme jälkimmäisessä, jolloin parvekenäkymä aukesi golf-kentälle. Kuvassa meidän tönö.
Royal Decameron Villa
Koko alueen tavallisin ja näkyvin lintu on varmasti pitkäpyrstöturpiaali. Tästä linnusta tuli heti mieleen suomalainen harakka. Valkoisen värin puuttumisen lisäksi löytyy kyllä muitakin eroja harakkaan, pitkäpyrstöturpiaali ei nimittäin ole läheskään niin arka ja epäluuloinen. Lisäksi naaras on ruskea ja ääntely huomattavasti monipuolisempaa.
Pitkäpyrstöturpiaali - Quiscalus mexicanus - Great-tailed Grackle
Pitkäpyrstöturpiaalin ääntely on erittäin monipuolista, korkeita vihellyksiä, joissa äänenvoimakkuus on todella kova, sekä erilaisia rahinoita ja naksutteluja. Tämän linnun ääniä kuului lähes aina ja kaikkialla ja sen äänen kuuleminen palauttaa loman kyllä elävästi mieleen. Hiukan harmittaa, etten yrittänyt saada sitä videolle laulamassa. Youtubesta voi löytää joitain pätkiä englanninkielisen nimen avulla.
Naaras:
Tropiikkimatkijoita näkyi golf-kentän alueella paljon. Varsinkin illemmalla niitä pyöri parvekkeen edessä palmuissa ja hyppimässä nurmikolla. Kuvakin on otettu omalta parvekkeelta. Panaman lintukirjan mukaan tropiikkimatkija ei tiettävästi, nimestään huolimatta, matki muita lintuja. :)
Tropiikkimatkija - Mimus gilvus - Tropical Mockingbird
Kastanjavarpuskyyhky on myös yksi paikan yleisimmistä linnuista. Niitä näkyi usein nurmikoilla etsimässä ruokaa. Kastanjavarpuskyyhky oli myös jäädä jonkin pienen haukan saaliiksi ihan silmieni alla. Se iski linnun jostain lähistöltä, mutta ote ei pitänyt ja saalis tipahti ihan jalkojeni juureen. Haukka teki pienen lenkin ja yritti vielä uudestaan iskeä pöllähtäneen kyyhkyyn maasta, mutta epäonnistuen jälleen. Sitten kovia kokenut lintu sai räpiköityä läheisen pensaan kätköihin eikä haukka päässyt enää kolmatta kertaa yrittämään. Arvatenkin kaikki tapahtui niin nopeasti, että mitään kuva-aineistoa ei muistoksi jäänyt.
Kastanjavarpuskyyhky - Columbina talpacoti - Ruddy Ground Dove
Tarharastas taas toi vahvasti mieleen mustarastasnaaraan, eikä käytöksessäkään ollut muuten mitään eroa, kuin tietenkin kesympi. :)
Tarharastas - Turdus grayi - Clay-colored Robin
Livertäjätyranni on hyvin näkyvä lintu, vaikka ei varmaankaan mahdottoman runsaslukuinen. Ne kun tykkäsivät istua sähkölangoilla, ei niitä oikein voinut välttyä näkemästä, ja nopeasti oppikin paikat jossa ne päivystivät. En minä siitä silti mitään hyvää kuvaa saanut. Sähkölangalta taivasta vasten otetut kuvat kun ei paljon mieltä lämmitä, eikä nuo muutenkaan oikein tykänneet osoittelusta.
Livertäjätyranni - Tyrannus melancholicus - Tropical Kingbird
Pikkuraitatikka oli ainoa reissulla vastaan tullut tikka. Lajia tulikin nähtyä useana päivänä, että ilmeisen yleinen laji Panamassa on kyseessä.
Pikkuraitatikka - Melanerpes rubricapillus - Red-crowned Woodpecker
Pari kertaa onnistuin näkemään golf-kentän alueella sinihaikaran. Toisella kerralla sain jonkinlaiset kuvatkin matojahdissa olleesta pitkäkoivesta. Alueella liikkuminen kun on aika rajoitettua, nurmikoilla saa kulkea vain golfaajat. Reissulla tuli nähnyt muutama muukin haikaralaji, mutta palaan niihin seuraavassa blogipäivityksessä, jossa käsittelen Farallonin kalastajakylää ja läheistä jokea.
Sinihaikara - Egretta caerulea - Little Blue Heron
Muutama kuva alueesta. Ekassa golf-kentän maisemia ilta-auringossa.
Pari seuraavaa taas varsinaisten hotellirakennusten luota.
Royal Decameron Golf
Royal Decameron Hotel
Yksi luonnosta kiinnostunutta matkailijaa ilahduttava asia on hotellialueen pusikoissa viihtyvät iguaanit. Nämä jopa 1,5 metriä pitkiksi kasvavat liskot olivat varsin vaikuttavan näköisiä. Pelätä niitä ei ihmisten kuitenkaan tarvinnut, sen verran arkoja ne olivat. Yksi parhaista paikoista havaita iguaaneja oli heti ykkösaulan alapuolella olevan ison puun lähellä. Näkyy kuvassa vasemmalla.
Royal Decameron Lobby 1
Iguaaneja oli useamman värisiä ja kokoisia, seuraavassa muutama esimerkki.
Iguaani - Iguana iguana - Green Iguana
Tästä seuraavasta en ole kyllä varma onko ollenkaan iguaani. Aika erilainen ainakin ulkonäöltään kuin nuo aiemmat. Jos joku lukija tuntee näitä liskoja, niin kuulisin mielelläni.
Hotellialueen puissa saattoi silloin tällöin nähdä myös oravan.
Keskiamerikanorava - Sciurus variegatoides - Variegated squirrel
Yksi toive Panamaan lähtiessä oli saada kuvattua papukaijaa luonnossa. Ensimmäiset havainnot Amatsonianamatsonista tuli äänen avulla, en tosin tiennyt sitä vielä silloin, ihmettelin vain ihan kummallisen kuuloista ääntelyä. Mutta kun loma eteni, sain noita upeita kaijoja ihan kuvausetäisyydelle. Ekassa kuvassa kaija on puussa syömässä jotain papuja, suomenkielinen yleisnimitys on helppo todeta. :)
Amazonianamatsoni - Amazona ochrocephala - Yellow-crowned Parrot
Huomattavasti runsaslukuisempi oli pieni kaija, suomenkieliseltä nimeltään epolettiaratti. Näitä huomasin ensin vain lennossa korkealla, kun ne siirtyivät isojen puiden latvoista toisiin. Muualla en niitä sitten missään vaiheessa nähnytkään, eikä kuvaamaan lähemmin päässyt missään vaiheessa. Monesti niitä kyllä saattoi olla korkean puun lehvästön joukossa iso parvi pitämässä kovaa meteliä.
Epolettiaratti - Brotogeris jugularis - Orange-chinned Parakeet
Banaaneja kasvoi siellä täällä rakennusten välissä, sellaisilta löysin reissun ainoat palmutangarat. Aika samannäköisiä kuin vaaleansiniset piispatangarat, jonka kuva löytyy edellisestä blogimerkinnästä.
Palmutangara - Thraupis palmarum - Palm Tanager
Edellisessä blogimerkinnässä mainitsin myös naamioväijyn yhteydessä nähneeni muita varsin samannäköisiä lintuja. Tässä niistä kaksi, isonokkaväijy ja kimakkaväijy.
Isonokkaväijy - Megarynchus pitangua - Boat-billed Flycatcher
Kimakkaväijy - Myiozetetes similis - Social Flycatcher
Loppuun vielä oikein värikäs keltakruunumarjukka, kyseinen tilanne oli ainoa havainto lajista, onneksi irtosi sentään dokumenttikuva.
Keltakruunumarjukka - Euphonia luteicapilla - Yellow-crowned Euphonia
Koko alueen tavallisin ja näkyvin lintu on varmasti pitkäpyrstöturpiaali. Tästä linnusta tuli heti mieleen suomalainen harakka. Valkoisen värin puuttumisen lisäksi löytyy kyllä muitakin eroja harakkaan, pitkäpyrstöturpiaali ei nimittäin ole läheskään niin arka ja epäluuloinen. Lisäksi naaras on ruskea ja ääntely huomattavasti monipuolisempaa.
Pitkäpyrstöturpiaalin ääntely on erittäin monipuolista, korkeita vihellyksiä, joissa äänenvoimakkuus on todella kova, sekä erilaisia rahinoita ja naksutteluja. Tämän linnun ääniä kuului lähes aina ja kaikkialla ja sen äänen kuuleminen palauttaa loman kyllä elävästi mieleen. Hiukan harmittaa, etten yrittänyt saada sitä videolle laulamassa. Youtubesta voi löytää joitain pätkiä englanninkielisen nimen avulla.
Naaras:
Tropiikkimatkijoita näkyi golf-kentän alueella paljon. Varsinkin illemmalla niitä pyöri parvekkeen edessä palmuissa ja hyppimässä nurmikolla. Kuvakin on otettu omalta parvekkeelta. Panaman lintukirjan mukaan tropiikkimatkija ei tiettävästi, nimestään huolimatta, matki muita lintuja. :)
Kastanjavarpuskyyhky on myös yksi paikan yleisimmistä linnuista. Niitä näkyi usein nurmikoilla etsimässä ruokaa. Kastanjavarpuskyyhky oli myös jäädä jonkin pienen haukan saaliiksi ihan silmieni alla. Se iski linnun jostain lähistöltä, mutta ote ei pitänyt ja saalis tipahti ihan jalkojeni juureen. Haukka teki pienen lenkin ja yritti vielä uudestaan iskeä pöllähtäneen kyyhkyyn maasta, mutta epäonnistuen jälleen. Sitten kovia kokenut lintu sai räpiköityä läheisen pensaan kätköihin eikä haukka päässyt enää kolmatta kertaa yrittämään. Arvatenkin kaikki tapahtui niin nopeasti, että mitään kuva-aineistoa ei muistoksi jäänyt.
Tarharastas taas toi vahvasti mieleen mustarastasnaaraan, eikä käytöksessäkään ollut muuten mitään eroa, kuin tietenkin kesympi. :)
Livertäjätyranni on hyvin näkyvä lintu, vaikka ei varmaankaan mahdottoman runsaslukuinen. Ne kun tykkäsivät istua sähkölangoilla, ei niitä oikein voinut välttyä näkemästä, ja nopeasti oppikin paikat jossa ne päivystivät. En minä siitä silti mitään hyvää kuvaa saanut. Sähkölangalta taivasta vasten otetut kuvat kun ei paljon mieltä lämmitä, eikä nuo muutenkaan oikein tykänneet osoittelusta.
Pikkuraitatikka oli ainoa reissulla vastaan tullut tikka. Lajia tulikin nähtyä useana päivänä, että ilmeisen yleinen laji Panamassa on kyseessä.
Pari kertaa onnistuin näkemään golf-kentän alueella sinihaikaran. Toisella kerralla sain jonkinlaiset kuvatkin matojahdissa olleesta pitkäkoivesta. Alueella liikkuminen kun on aika rajoitettua, nurmikoilla saa kulkea vain golfaajat. Reissulla tuli nähnyt muutama muukin haikaralaji, mutta palaan niihin seuraavassa blogipäivityksessä, jossa käsittelen Farallonin kalastajakylää ja läheistä jokea.
Muutama kuva alueesta. Ekassa golf-kentän maisemia ilta-auringossa.
Pari seuraavaa taas varsinaisten hotellirakennusten luota.
Yksi luonnosta kiinnostunutta matkailijaa ilahduttava asia on hotellialueen pusikoissa viihtyvät iguaanit. Nämä jopa 1,5 metriä pitkiksi kasvavat liskot olivat varsin vaikuttavan näköisiä. Pelätä niitä ei ihmisten kuitenkaan tarvinnut, sen verran arkoja ne olivat. Yksi parhaista paikoista havaita iguaaneja oli heti ykkösaulan alapuolella olevan ison puun lähellä. Näkyy kuvassa vasemmalla.
Iguaaneja oli useamman värisiä ja kokoisia, seuraavassa muutama esimerkki.
Tästä seuraavasta en ole kyllä varma onko ollenkaan iguaani. Aika erilainen ainakin ulkonäöltään kuin nuo aiemmat. Jos joku lukija tuntee näitä liskoja, niin kuulisin mielelläni.
Hotellialueen puissa saattoi silloin tällöin nähdä myös oravan.
Yksi toive Panamaan lähtiessä oli saada kuvattua papukaijaa luonnossa. Ensimmäiset havainnot Amatsonianamatsonista tuli äänen avulla, en tosin tiennyt sitä vielä silloin, ihmettelin vain ihan kummallisen kuuloista ääntelyä. Mutta kun loma eteni, sain noita upeita kaijoja ihan kuvausetäisyydelle. Ekassa kuvassa kaija on puussa syömässä jotain papuja, suomenkielinen yleisnimitys on helppo todeta. :)
Huomattavasti runsaslukuisempi oli pieni kaija, suomenkieliseltä nimeltään epolettiaratti. Näitä huomasin ensin vain lennossa korkealla, kun ne siirtyivät isojen puiden latvoista toisiin. Muualla en niitä sitten missään vaiheessa nähnytkään, eikä kuvaamaan lähemmin päässyt missään vaiheessa. Monesti niitä kyllä saattoi olla korkean puun lehvästön joukossa iso parvi pitämässä kovaa meteliä.
Banaaneja kasvoi siellä täällä rakennusten välissä, sellaisilta löysin reissun ainoat palmutangarat. Aika samannäköisiä kuin vaaleansiniset piispatangarat, jonka kuva löytyy edellisestä blogimerkinnästä.
Edellisessä blogimerkinnässä mainitsin myös naamioväijyn yhteydessä nähneeni muita varsin samannäköisiä lintuja. Tässä niistä kaksi, isonokkaväijy ja kimakkaväijy.
Loppuun vielä oikein värikäs keltakruunumarjukka, kyseinen tilanne oli ainoa havainto lajista, onneksi irtosi sentään dokumenttikuva.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)