Koko alueen tavallisin ja näkyvin lintu on varmasti pitkäpyrstöturpiaali. Tästä linnusta tuli heti mieleen suomalainen harakka. Valkoisen värin puuttumisen lisäksi löytyy kyllä muitakin eroja harakkaan, pitkäpyrstöturpiaali ei nimittäin ole läheskään niin arka ja epäluuloinen. Lisäksi naaras on ruskea ja ääntely huomattavasti monipuolisempaa.
Pitkäpyrstöturpiaalin ääntely on erittäin monipuolista, korkeita vihellyksiä, joissa äänenvoimakkuus on todella kova, sekä erilaisia rahinoita ja naksutteluja. Tämän linnun ääniä kuului lähes aina ja kaikkialla ja sen äänen kuuleminen palauttaa loman kyllä elävästi mieleen. Hiukan harmittaa, etten yrittänyt saada sitä videolle laulamassa. Youtubesta voi löytää joitain pätkiä englanninkielisen nimen avulla.
Naaras:
Tropiikkimatkijoita näkyi golf-kentän alueella paljon. Varsinkin illemmalla niitä pyöri parvekkeen edessä palmuissa ja hyppimässä nurmikolla. Kuvakin on otettu omalta parvekkeelta. Panaman lintukirjan mukaan tropiikkimatkija ei tiettävästi, nimestään huolimatta, matki muita lintuja. :)
Kastanjavarpuskyyhky on myös yksi paikan yleisimmistä linnuista. Niitä näkyi usein nurmikoilla etsimässä ruokaa. Kastanjavarpuskyyhky oli myös jäädä jonkin pienen haukan saaliiksi ihan silmieni alla. Se iski linnun jostain lähistöltä, mutta ote ei pitänyt ja saalis tipahti ihan jalkojeni juureen. Haukka teki pienen lenkin ja yritti vielä uudestaan iskeä pöllähtäneen kyyhkyyn maasta, mutta epäonnistuen jälleen. Sitten kovia kokenut lintu sai räpiköityä läheisen pensaan kätköihin eikä haukka päässyt enää kolmatta kertaa yrittämään. Arvatenkin kaikki tapahtui niin nopeasti, että mitään kuva-aineistoa ei muistoksi jäänyt.
Tarharastas taas toi vahvasti mieleen mustarastasnaaraan, eikä käytöksessäkään ollut muuten mitään eroa, kuin tietenkin kesympi. :)
Livertäjätyranni on hyvin näkyvä lintu, vaikka ei varmaankaan mahdottoman runsaslukuinen. Ne kun tykkäsivät istua sähkölangoilla, ei niitä oikein voinut välttyä näkemästä, ja nopeasti oppikin paikat jossa ne päivystivät. En minä siitä silti mitään hyvää kuvaa saanut. Sähkölangalta taivasta vasten otetut kuvat kun ei paljon mieltä lämmitä, eikä nuo muutenkaan oikein tykänneet osoittelusta.
Pikkuraitatikka oli ainoa reissulla vastaan tullut tikka. Lajia tulikin nähtyä useana päivänä, että ilmeisen yleinen laji Panamassa on kyseessä.
Pari kertaa onnistuin näkemään golf-kentän alueella sinihaikaran. Toisella kerralla sain jonkinlaiset kuvatkin matojahdissa olleesta pitkäkoivesta. Alueella liikkuminen kun on aika rajoitettua, nurmikoilla saa kulkea vain golfaajat. Reissulla tuli nähnyt muutama muukin haikaralaji, mutta palaan niihin seuraavassa blogipäivityksessä, jossa käsittelen Farallonin kalastajakylää ja läheistä jokea.
Muutama kuva alueesta. Ekassa golf-kentän maisemia ilta-auringossa.
Pari seuraavaa taas varsinaisten hotellirakennusten luota.
Yksi luonnosta kiinnostunutta matkailijaa ilahduttava asia on hotellialueen pusikoissa viihtyvät iguaanit. Nämä jopa 1,5 metriä pitkiksi kasvavat liskot olivat varsin vaikuttavan näköisiä. Pelätä niitä ei ihmisten kuitenkaan tarvinnut, sen verran arkoja ne olivat. Yksi parhaista paikoista havaita iguaaneja oli heti ykkösaulan alapuolella olevan ison puun lähellä. Näkyy kuvassa vasemmalla.
Iguaaneja oli useamman värisiä ja kokoisia, seuraavassa muutama esimerkki.
Tästä seuraavasta en ole kyllä varma onko ollenkaan iguaani. Aika erilainen ainakin ulkonäöltään kuin nuo aiemmat. Jos joku lukija tuntee näitä liskoja, niin kuulisin mielelläni.
Hotellialueen puissa saattoi silloin tällöin nähdä myös oravan.
Yksi toive Panamaan lähtiessä oli saada kuvattua papukaijaa luonnossa. Ensimmäiset havainnot Amatsonianamatsonista tuli äänen avulla, en tosin tiennyt sitä vielä silloin, ihmettelin vain ihan kummallisen kuuloista ääntelyä. Mutta kun loma eteni, sain noita upeita kaijoja ihan kuvausetäisyydelle. Ekassa kuvassa kaija on puussa syömässä jotain papuja, suomenkielinen yleisnimitys on helppo todeta. :)
Huomattavasti runsaslukuisempi oli pieni kaija, suomenkieliseltä nimeltään epolettiaratti. Näitä huomasin ensin vain lennossa korkealla, kun ne siirtyivät isojen puiden latvoista toisiin. Muualla en niitä sitten missään vaiheessa nähnytkään, eikä kuvaamaan lähemmin päässyt missään vaiheessa. Monesti niitä kyllä saattoi olla korkean puun lehvästön joukossa iso parvi pitämässä kovaa meteliä.
Banaaneja kasvoi siellä täällä rakennusten välissä, sellaisilta löysin reissun ainoat palmutangarat. Aika samannäköisiä kuin vaaleansiniset piispatangarat, jonka kuva löytyy edellisestä blogimerkinnästä.
Edellisessä blogimerkinnässä mainitsin myös naamioväijyn yhteydessä nähneeni muita varsin samannäköisiä lintuja. Tässä niistä kaksi, isonokkaväijy ja kimakkaväijy.
Loppuun vielä oikein värikäs keltakruunumarjukka, kyseinen tilanne oli ainoa havainto lajista, onneksi irtosi sentään dokumenttikuva.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti