Hiukan etäämpänä kestopäällyste loppuu ja kylätie jatkuu hiekkaisena.
Kylässä eletään melko yksinkertaisissa oloissa, koirat, kanat ja ihmiset sulassa sovussa.
Joen rantaan oli aika vaikea päästä muualta kuin kalastajakylän perältä korkeiden, jyrkkien ja pusikkoisten rantatöyräiden takia. Joen parempaan tutkimiseen olisi tarvittu vene. Onneksi sentään Restaurante Pipasin kohdalta pääsi kyläläisten "takapihoille", josta pääsi näkemään edes pienen pätkän jokea ja siellä asustelevia haikaroita.
Silmiinpistävin alueen haikaroista, suurena ja valkoisena, oli jalohaikara. Jalohaikara esiintyy ympäri maailman trooppisilla ja lauhkeilla alueilla. Baltian pesimäkanta on hitaassa nousussa. Suomessa jalohaikaraa ei ole tavattu pesivänä, mutta se on säännöllinen harhailija kesäisin. Itse en ole vielä Suomessa jalohaikaraa nähnyt.
Tämä jalohaikara onnistui saalistamaan joesta jonkilaisen kampelan. Kuvista näkyy hyvin miten tikarinokka on isketty kalasta läpi. Syömistä en päässyt näkemään, muut haikarat häiritsivät lintua sen verran, että sen piti siirtyä kaloineen kauemmas.
Amerikanharmaahaikara muistuttaa paljon meikäläistä harmaahaikaraa. Hieman täkäläistä serkkuaan suurempana amerikanharmaahaikara on Pohjois-Amerikassa esiintyvistä haikaroista suurin.
Lumihaikara muistuttaa jalohaikaraa, mutta on pienempi ja mustanokkainen nokan tyveä lukuunottamatta.
Lumihaikaran saaliskalat olivat aika pieniä jalohaikaran vonkaleisiin verrattuna. :)
Lumihaikara oli alueen haikaroista selkeästi kesyin. Tämä yksilö tuli ihan muutaman metrin päähän joenrantaa kävellessään.
Höyhenten pörhistelyä. Lumihaikara on ollut menneisyydessä vaarassa höyhentensä vuoksi, niitä käytettiin naisten hatuissa.
Koko reissun viides ja viimeinen haikaralaji oli kruunuyöhaikara. Näitä näkyi 3 yksilöä seisoskelemassa joen vastarannalla. Hieno lintu, näitä olisi mielellään kuvannut vähän aktiivisempinakin.
Tämä seuraava on ilmeisesti saman lajin nuori, ja tuo edellinen vanha yksilö.
Silloin tällöin oliivimerimetsoja näkyi merenkin puolella, mutta paremmin ne tuntuivat viihtyvän joella.
Vain kerran loman aikana osuin kuvausetäisyydelle pohjantöyhtökarakarasta ja huomasin sen vasta niin lähellä, ettei koko lintu mahtunut kuin pystykuvaan. :) En ole saanut selville mikä merkitys tuolla kyhmyllä linnun rinnassa on, tietääkö kukaan? Tämä on ilmeisesti nuori yksilö.
Kiva yllätys oli rantapusikoissa vastaan tullut hauskannäköinen raitapuumuura.
Ainakin yksi blogipäivitys Panamasta olisi vielä tulossa, johon kokoan loput julkaisemisen arvoiset lajikuvat.
Hyvää joulua kaikille blogin lukijoille!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti