Kirjurinluoto näyttää olevan hyvä paikka pöllöjen kuvaamiseen. Talvella hiiripöllö antoi saalistusnäytöksiä ja nyt siellä asustaa sarvipöllöpoikue. Seuraavassa pikku tarina sarvipöllöjen arjesta.
Äitiii, tuo ruokaa, mulla on nälkä!
Äläs nyt Kaaleppi, nyt on Aatun vuoro.
Kiitti äippä!
Ja eikun uutta hakemaan, kyllä on kova homma kasvattaa viittä nälkäistä poikasta!
Syödään seuraava puoliksi, jookos?
tiistai 29. kesäkuuta 2010
maanantai 28. kesäkuuta 2010
25.6.2010 Jussina merellä
Tarun kanssa veneilemässä. Ensin Vähä-Enskeriin kävelemään. Saaressa ainakin 5 korppia piti kovaa meteliä. Takarannalla kivitaskuja ja tämä ilmeisesti kivitaskun poikanen.
Enskeristä lähdettiin kohti Hylkiriuttaa. Meri oli mukavan tyyni.
Hylkiriutalla.
Haahkojen ja lokkien poikaset ovat jo pitkin merta, mutta tämä kyhmyjoutsen näytti olevan vielä hautomassa rakkolevien päällä.
Saaren länsipään kivillä oli joukko merimetsoja.
Hylkiriutalla käynti poiki mukavasti myös kaksi uutta kuvapinnaa. Kumpikin laji tyypillisiä ulkoluotojen lajeja.
Merikihuja (175) saaren yllä leijaili 2 kpl.
Toinen uusi laji oli luotokirvinen (176), joita saaressa useampi yksilö.
Lisäksi Hylkiriutalla oli västäräkkejä, selkä- ja harmaalokkeja, kivitaskuja sekä tiiroja.
Enskeristä lähdettiin kohti Hylkiriuttaa. Meri oli mukavan tyyni.
Hylkiriutalla.
Haahkojen ja lokkien poikaset ovat jo pitkin merta, mutta tämä kyhmyjoutsen näytti olevan vielä hautomassa rakkolevien päällä.
Saaren länsipään kivillä oli joukko merimetsoja.
Hylkiriutalla käynti poiki mukavasti myös kaksi uutta kuvapinnaa. Kumpikin laji tyypillisiä ulkoluotojen lajeja.
Merikihuja (175) saaren yllä leijaili 2 kpl.
Toinen uusi laji oli luotokirvinen (176), joita saaressa useampi yksilö.
Lisäksi Hylkiriutalla oli västäräkkejä, selkä- ja harmaalokkeja, kivitaskuja sekä tiiroja.
lauantai 26. kesäkuuta 2010
24.6.2010 Kehrääjäreissut
Tällä viikolla käytiin kolmesti yrittämässä kuvia kehrääjästä. Ensimmäinen paikka oli Viasveden hiekkakuopat. Paikan asukkaisiin kuuluvat mm. törmäpääsky, kangaskiuru ja kuvan pikkutylli. Pikkutyllin erottaa tyllistä helposti oranssin silmärenkaan avulla, joka tylliltä puuttuu.
Auringon lähestyessä laskuaan lentelevät lehtokurpat kuoppien yli "kurnuttaen". Lehtokurpasta ei minulla ollutkaan aiemmin kuvaa, joten tästä kuvapinna 173.
Vähintäänkin haasteelliseksi kehrääjän kuvaamisen tekee se, että kehrääjä lähtee liikkeelle vasta auringon laskettua, kun hämärä saapuu.
Viasvedeltä kyllä löytyi kehrääjä ja jonkilainen kuvakin tuli, mutta paremmaksi paikaksi osoittautui Makholma. Nämä parhaiten onnistuneet kuvat on otettu ensimmäisellä kahdesta Makholman reissusta ja hiukan puolenyön jälkeen. Kehrääjästä kuvapinna 174.
Auringon lähestyessä laskuaan lentelevät lehtokurpat kuoppien yli "kurnuttaen". Lehtokurpasta ei minulla ollutkaan aiemmin kuvaa, joten tästä kuvapinna 173.
Vähintäänkin haasteelliseksi kehrääjän kuvaamisen tekee se, että kehrääjä lähtee liikkeelle vasta auringon laskettua, kun hämärä saapuu.
Viasvedeltä kyllä löytyi kehrääjä ja jonkilainen kuvakin tuli, mutta paremmaksi paikaksi osoittautui Makholma. Nämä parhaiten onnistuneet kuvat on otettu ensimmäisellä kahdesta Makholman reissusta ja hiukan puolenyön jälkeen. Kehrääjästä kuvapinna 174.
keskiviikko 23. kesäkuuta 2010
Porin seudun luontokohteita osa 1 - Pomarkun Isoneva
Päätin aloittaa pienen sarjan, jossa esittelen Porin seudulla olevia mielenkiintoisia luontokohteita. Ensimmäiseksi pääsee Pomarkussa sijaitseva Isonevan soidensuojelualue. (Karttalinkki) Suolla kulkee muutaman kilometrin mittainen pitkospuulenkki, joka on tällä hetkellä hiukan huonokuntoinen. Uutta puutavaraa onkin jo tuotu paikalle ja asennustyöt pitäisi alkaa loppukesällä. Virallisesti reitti onkin tällähetkellä suljettu ja kulkeminen tapahtuu omalla vastuulla.
Kuvassa risteys, josta on mahdollista oikaista lyhyemmälle lenkille. Valkoiset läikät ovat tupasvillaa.
Noi puolessa välissä pidempää lenkkiä on lintutorni, josta on mukava näköala suoalueelle.
Tähän aikaan vuodesta ei Isonevalla näy paljoakaan lintuja. Tornista näkyy kuitenkin kalasääsken pesälle. Pesäpuu on senverran kaukana, että kiikarit on hyvä olla mukana, jos haluaa lintujen touhuja tarkkailla.
Näkymä tornista. Kuten kuvasta näkyy, on pitkospuut suurimmaksi osaksi ihan hyvin kuljettavissa, varsinkin näin kuivaan aikaan.
Isonevalla kasvaa runsaasti pyöreälehtikihokkia ja seuraavassa kuvassa olevaa pitkälehtikihokkia. Kihokit ovat lihansyöjäkasveja joiden saalistus tapahtuu karvojen päissä olevien limapisaroiden avulla. Kooltan kihokit ovat pieniä ja pitkospuilla voi helposti kulkea ilman, että niitä edes huomaa. Vasta kun kumartuu ja katsoo tarkemmin voi nähdä miten paljon niitä on.
Isonevalla kasvaa myös jonkinverran suomuurainta, eli lakkaa. Suurin osa vasta kukkii tähän aikaan vuodesta, mutta joissakin kohdin oli jo raakile kypsymässä.
Lisätietoa Isonevasta, sen kasveista ja eläimistä löytyy täältä.
Kuvassa risteys, josta on mahdollista oikaista lyhyemmälle lenkille. Valkoiset läikät ovat tupasvillaa.
Noi puolessa välissä pidempää lenkkiä on lintutorni, josta on mukava näköala suoalueelle.
Tähän aikaan vuodesta ei Isonevalla näy paljoakaan lintuja. Tornista näkyy kuitenkin kalasääsken pesälle. Pesäpuu on senverran kaukana, että kiikarit on hyvä olla mukana, jos haluaa lintujen touhuja tarkkailla.
Näkymä tornista. Kuten kuvasta näkyy, on pitkospuut suurimmaksi osaksi ihan hyvin kuljettavissa, varsinkin näin kuivaan aikaan.
Isonevalla kasvaa runsaasti pyöreälehtikihokkia ja seuraavassa kuvassa olevaa pitkälehtikihokkia. Kihokit ovat lihansyöjäkasveja joiden saalistus tapahtuu karvojen päissä olevien limapisaroiden avulla. Kooltan kihokit ovat pieniä ja pitkospuilla voi helposti kulkea ilman, että niitä edes huomaa. Vasta kun kumartuu ja katsoo tarkemmin voi nähdä miten paljon niitä on.
Isonevalla kasvaa myös jonkinverran suomuurainta, eli lakkaa. Suurin osa vasta kukkii tähän aikaan vuodesta, mutta joissakin kohdin oli jo raakile kypsymässä.
Lisätietoa Isonevasta, sen kasveista ja eläimistä löytyy täältä.
maanantai 21. kesäkuuta 2010
20.6.2010 Keltahemppo
Tuulikylässä on tiiran havaintotietokannan mukaan oleskellut keltahemppo ja sunnuntaina tuli tarkastettua paikka. Sieltähän se lintu löytyikin, laulamassa "kilisevällä" äänellään korkealla isossa kuusessa. Keltahemppo ei kuulu Suomen vakituiseen pesimälinnustoon ja sitä tavataan täällä vain satunnaisesti. Tästä tuli kuvapinna nro 171.
Samassa kuusessa keltahempon kanssa pyöri sinitiaisten poikue.
Päivän toinen tiiran avustuksella löytynyt lintu oli luhtakerttunen. Kolmas kerta toden sanoo, kaksi kertaa nimittäin olen jo luullut kuvanneeni luhtakerttusta. Ensin sekoitin sen viitakerttuseen ja sitten kultarintaan. Nyt pitäisi olla varma juttu. :)
Tästä siis kuvapinna 172.
Luhtakerttusen touhuihin kuului heinikossa piileskely...
Pajupuskassa laulaminen...
Sekä pesänrakennus heinikkoon.
Samassa kuusessa keltahempon kanssa pyöri sinitiaisten poikue.
Päivän toinen tiiran avustuksella löytynyt lintu oli luhtakerttunen. Kolmas kerta toden sanoo, kaksi kertaa nimittäin olen jo luullut kuvanneeni luhtakerttusta. Ensin sekoitin sen viitakerttuseen ja sitten kultarintaan. Nyt pitäisi olla varma juttu. :)
Tästä siis kuvapinna 172.
Luhtakerttusen touhuihin kuului heinikossa piileskely...
Pajupuskassa laulaminen...
Sekä pesänrakennus heinikkoon.
sunnuntai 20. kesäkuuta 2010
19.6.2010 Sateen jälkeen
Lauantaina jaksoi sitkeästi sataa, ainostaan päivällä hetkeksi taukosi ja käytin tilaisuuden heti hyväkseni nappaamalla takapihalta muutamat makrot.
Pieniä etanoita löytyy sateen jälkeen helposti.
Ötökkäkirjan kurkkuhämähäkki muistuttaa aika paljon tätä.
Koppiainen, lajista ei hajuakaan.
Ruusupuskassa elelee ilmeisesti jonkin mittarilajin toukka.
Pionin nuput tuntuvat keräävän pieniä muurahaisia.
Pisarat.
Pieniä etanoita löytyy sateen jälkeen helposti.
Ötökkäkirjan kurkkuhämähäkki muistuttaa aika paljon tätä.
Koppiainen, lajista ei hajuakaan.
Ruusupuskassa elelee ilmeisesti jonkin mittarilajin toukka.
Pionin nuput tuntuvat keräävän pieniä muurahaisia.
Pisarat.
sunnuntai 13. kesäkuuta 2010
13.6.2010 Sunnuntaipäivän kuvailuja
Parempien ideoiden puutteessa tuli käväistyä vanhoilla tutuilla paikoilla. Leveäkarissa ja Kirrisannassa. Leveäkarissa tutut lajit; kiurut, punajalkaviklot sekä tietysti keltavästäräkki.
Niityille on myös saapuneet kesäiset laiduntajat, lehmät ja lampaat.
Kirrisannassa ei tälläkertaa näkynyt kaulushaikaraa. Kauempana lensi pari ruskosuohaukkaa, ja nuolihaukka, mutta nämä olivat turhan kaukana kuvattavaksi. Pusikoissa sentään oli muutama pajusirkku.
Kun ei lintuja oikein ollut, olikin hyvää aikaa kuvata korentoja, ja parit kukat. Nämä ovat tytönkorentoja, mahdollisesti sirotytönkorentoja, mutta vannomaan en mene. Toisella näyttäisi olevan muniakin kyydissä.
Tienpenkereeltä löytyi muunmuassa kukkivia punakoisoja ja heinätähtimöitä.
Niityille on myös saapuneet kesäiset laiduntajat, lehmät ja lampaat.
Kirrisannassa ei tälläkertaa näkynyt kaulushaikaraa. Kauempana lensi pari ruskosuohaukkaa, ja nuolihaukka, mutta nämä olivat turhan kaukana kuvattavaksi. Pusikoissa sentään oli muutama pajusirkku.
Kun ei lintuja oikein ollut, olikin hyvää aikaa kuvata korentoja, ja parit kukat. Nämä ovat tytönkorentoja, mahdollisesti sirotytönkorentoja, mutta vannomaan en mene. Toisella näyttäisi olevan muniakin kyydissä.
Tienpenkereeltä löytyi muunmuassa kukkivia punakoisoja ja heinätähtimöitä.
maanantai 7. kesäkuuta 2010
5.-6.6.2010 Kaulushaikara
Viikonlopun kuvailuja. Muutto on ohi tältä keväältä, joten lintujen määrätkin ovat käyneet huomattavasti pienemmiksi. Osaksi johtuu siitä, että monet lajit muuttuvat varsin huomaamattomiksi pesinnän aikana. Toukarin vanhalta kaatopaikalta löytyy kuitenkin kuvattavaa.
Tässä satakieli on harvinaisen avoimesti auringonpaisteessa laulamassa.
Samalla paikalla lauloi kultarinta. Kultarinta laulaa yleensä korkealla koivussa, tässä vähän matalammalla, ja juuri ja juuri lehvästön välistä näkyvissä.
Vesilinnuillakin taitaa jo kaikilla olla poikaset. Nokikanan poikanen on varsin veikeän näköinen. Kuvattu Kirrisannassa.
Kirrisannassa sain kuvattua myös kaulushaikaran. Harmikseni huomasin linnun vasta kun se oli juuri laskeutumassa kaislikkoon, mutta kuvapinna numero 170 on tosiasia. Kaulushaikara on helppo kuulla sopivalla paikalla, mutta vaikea nähdä.
Kirrisannan lammikoilla on myös runsaasti korentoja. Tämä lienee vaskikorento, tummaa vedenpintaa vasten kuvattuna.
Muutama "ötökkäkuva" Toukarilta. Syreenit on juuri parhaillaan kukassa, ja houkuttelevat myös hyönteisiä.
Kuparikuoriainen näyttää pitävän syreeneistä.
Tässä naaraspuolinen skorpionikorento. Laji on saanut nimensä koiraalla olevasta skorpionin pistimen kaltaisesta peräpäästä.
Lopuksi vielä voikukalla aterioiva lanttuperhonen.
Tässä satakieli on harvinaisen avoimesti auringonpaisteessa laulamassa.
Samalla paikalla lauloi kultarinta. Kultarinta laulaa yleensä korkealla koivussa, tässä vähän matalammalla, ja juuri ja juuri lehvästön välistä näkyvissä.
Vesilinnuillakin taitaa jo kaikilla olla poikaset. Nokikanan poikanen on varsin veikeän näköinen. Kuvattu Kirrisannassa.
Kirrisannassa sain kuvattua myös kaulushaikaran. Harmikseni huomasin linnun vasta kun se oli juuri laskeutumassa kaislikkoon, mutta kuvapinna numero 170 on tosiasia. Kaulushaikara on helppo kuulla sopivalla paikalla, mutta vaikea nähdä.
Kirrisannan lammikoilla on myös runsaasti korentoja. Tämä lienee vaskikorento, tummaa vedenpintaa vasten kuvattuna.
Muutama "ötökkäkuva" Toukarilta. Syreenit on juuri parhaillaan kukassa, ja houkuttelevat myös hyönteisiä.
Kuparikuoriainen näyttää pitävän syreeneistä.
Tässä naaraspuolinen skorpionikorento. Laji on saanut nimensä koiraalla olevasta skorpionin pistimen kaltaisesta peräpäästä.
Lopuksi vielä voikukalla aterioiva lanttuperhonen.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)