29.8.2010 Lapinkirvisiä Kirrisannassa

Syysmuuton aikaan on parhaat mahdollisuudet löytää lapinkirvisiä näillä leveysasteilla. Ainoa ongelma on, että ne ovat syksyisin hyvin samannäköisiä, kuin niittykirviset. Parhaiten ne erottaa ääntelystä. Viikonloppuna lapinkirvisiä oli Kirrisannassa useita, kuten myös niittykirvisiä. Tarkkana piti olla mitä kuvaa. Lapinkirvisestä tuli 185. kuvaamani lintulaji Suomessa.
Ulkonäössä lapinkirvisen erottaa niittykirvisestä hennommasta nokasta, jossa ei ole oranssia, vaan vaalean keltaista juuressa.


Lapinkirvinen - Anthus cervinus - Red-throated Pipit

Toinen tuntomerkki on selässä näkyvät selkeästi vaaleammat viirut.



Vertailuksi tässä samalta paikalta kuvattu niittykirvinen.


Niittykirvinen - Anthus pratensis - Meadow Pipit

Taivaanvuohen näkee useimmiten sen lähtiessä muutaman metrin päästä lentoon. Joskus sen voi havaita vähän kauempaa. Tässä lintu on kyllä hyvin tietoinen kuvaajasta, mutta luottaa suojaväriinsä. Pian se huomasi paljastuneensa, ja nousi lentoon.


Taivaanvuohi - Gallinago gallinago - Common Snipe

Lammikolla oli myös nuori ristisorsa.


Ristisorsa - Tadorna tadorna - Common Shelduck

Pajulintuja on rantojen pusikoissa näin syksyisin todella paljon. Suomessa arvioidaan pesivän 8–13 miljoonaa paria, ja kun syksyllä vielä poikastuotto on lähtenyt liikkeelle, ei ihme, että pajulintuja näkee runsaasti.


Pajulintu - Phylloscopus trochilus - Willow Warbler

22.8.2010 Lietteillä

Nyt ovat nuoret kahlaajat tulleet Yyterin lietteille. Lintuja onkin suhteellisen paljon, joten pienellä kärsivällisyydellä kuvia kyllä irtoaa. Runsas linnusto vetää ihmisiäkin runsaasti ja aamuisin sekä aamupäivisin käy rannalla melkoinen kuhina. Seuraavasta kuvasta voisi luulla, että paikalla oli joku suurempikin harvinaisuus...

(kuvat suurenevat klikkaamalla)



Alan tästälähin merkitsemään aina kuvan alle lajin nimen suomeksi, latinaksi ja englanniksi, ties vaikka joskus oppisi jotain...

Suurin osa kahlaajista on suosirrejä ja tyllejä. Tässä muutama potretti suosirreistä, jotka ovat helpoiten kuvattavissa, koska ovat vähiten arkoja.
Rinta rottingilla:


Suosirri - Calidris alpina - Dunlin

Ilmassa lentävä pisara paljastaa, että lintu on juuri nostanut nokkansa vedestä:



Ja tässä sitä tongintaa:



Ja toinen lietteiden tämänhetken valtalajeista, tylli. Tylleistä isompi osa oli vielä vanhoja, kuten tässä kuvassa oleva.


Tylli - Charadrius hiaticula - Ringed Plover

Vaikka nuorikin suokukko on kaunis lintu, on se aika vaatimaton verrattuna keväisiin pörhistelijöihin.


Suokukko - Philomachus pugnax - Ruff

Myös nuoria kuovisirrejä oli näkyvissä. Kuovisirrikin on melkoisen erilainen nuorena, kuin aiemmin tässä blogissa olleet vanhat punavatsaiset linnut.


Kuovisirri - Calidris ferruginea - Curlew Sandpiper

Uusia kuvapinnojakin on tullut pari. Ensimmäisenä nuori pikkusirri, (183) joka on nimensä mukaisesti todella pieni kahlaaja.


Pikkusirri - Calidris minuta - Little Stint

Lentoparven kuvaa tutkimalla löytyi myös pulmussirri. (184) Aivan kuvan keskimmäinen vaaleapäinen lintu, jolla on lyhyehkö lähes suora nokka, suomukuvioita selässä ja suhteellisen leveä valkea juova siiven yläpinnalla. Lisäksi parvessa on ainakin suosirrejä, tyllejä ja kuovisirrejä.


Pulmussirri - Calidris alba - Sanderling

20.8.2010 Sekametelisoppaa

Sekalaisia kuvia viimeajoilta. Kirjurinluodossa jonain kertana poiketessa tuli seurailtua oravien touhuja. Tässä kurre oksalla pistelemässä pikku hiukopalaa.



Seuraavan kuvan mustavaris taas on ihan Porin keskustan asukkeja.



Eräänä iltana Toukarilla ajellessa huomasin, että tervapääskyt olivat normaalia matalammalla pellon päällä saalistamassa hyöteisiä. Eikun auto tienviereen, ja pääsin nappaamaan toistaiseksi parhaan tervapääskykuvani.



Tässä taas eräältä Ooviikin ilteretkeltä pari kahlaajaa auringonlaskua vasten.



Hyönteispuolelta löytyi jostain tien varresta napattu kuva ukonkorennosta. Kyseessä lienee siniukonkorento.



Heinäsirkkalajeja Suomessa on paljon, ja määrittäminen voi olla vaikeaa. Uskoisin kuitenkin, että tämä on suosirkka.



Tammikehrääjän toukka oli erittäin komea ja iso!



Todella iso kooltaan on myös puuntuhoojan toukka!



Yritin myös kuvata Perseidien meteoriparvea taannoin, mutta yhtään meteorikuvaa en saanut. Tässä kuvassa näkyvä juova oli jokin satelliitti.

16.8.2010 Perhoskuvia

Muutamia perhoskuvia, joita on tullut räpsittyä viimeaikoina. Nyt on perhosten kuvaamiseen hyvä aika. Porissa esimerkiksi kaupungin puutarhan kukkaistutuksilla Kirjurinluodossa on kymmenittäin neitoperhosia ja jonkin verran ohdakeperhosia.

Syksyn uudet neitoperhoset ovat kauniita ja kulumattomia. Keväisin huhtikuusta alkaen nähtävät taas ovat talvehtineet Suomessa.





Ohdakeperhonen ei talvehdi Suomessa ja kanta on vaellusten varassa. Ne vaeltavat Pohjois-Afrikasta. Ohdakeperhonenkin kyllä lisääntyy Suomessa, joten syksyisin näkee uusia ohdakeperhosia.





Juuri nyt sitruunaperhosia voi sopivalla paikalla nähdä paljon. Myös sitruunaperhonen talvehtii Suomessa.



Pikkukultasiipi on yksi maailman pohjoisimmista päiväperhosista, ja sitä esiintyy mm. Grönlannissa. Pikkukultasiipi talvehtii keskenkasvuisena toukkana.

11.8.2010 Pähkinähakki

Aamusella käväisin Yyterin lietteillä, mutta eipä siellä tälläkään kertaa päässyt mitään läheltä kuvaamaan.
Kauempaa tuli kuvattua ohi lentävä punakuiri.



Kaislikon yllä partioiva ruskosuohaukka.



Ja rantaheinikossa saalistava varpushaukka.



Iltapäivällä poikkesin rautatieasemalla katsomassa olisiko pähkinähakkeja jo paikalla, ja olihan niitä oikein kolmin kappalein.
Sembramännyn kävyt ovat hakkien herkkua, joten rautatieaseman edesssä olevat muutamat männyt riittävät houkuttelemaan niitä.

5.8.2010 Valassaaret

Päätettiin lähteä Mikan kanssa Valassaarille merenkurkkuun kuvaamaan ruokkeja ja riskilöitä. Ei muutakuin venetraileri auton perään ja menoksi aamukuudelta. Samalla tuli nähtyä ensimmäistä kertaa Raippaluodon silta. Silta on Suomen pisin, 1 045 metriä, ja olihan se ihan vaikuttava ajaa yli.



Matkaa jatkettiin Raippaluodon läpi Björköbyhyn ja sen luoteisrannalle Svedjehamnin kalasatamaan, josta saatiin vene vesille. Paikalla on myös komea näköalatorni, josta kuva on otettu.



Venematkaakin tuli vielä noin 10km, kunnes saavuimme merilintujen asuttamille luodoille. Kesällä luodoille nouseminen on pesimärauhan säilyttämiseksi kielletty, mutta elokuun alusta alkaen maihinnousu on luvallista. Tuuli matkalla oli aika navakkaa, joten onneksi löytyi suurinpiitein suojainen paikka rantautua, veneestä kuvaamista ei voinut ajatellakaan tuulen takia. Veneen äyskäröimisen jälkeen päästiin itse asiaan.



Tavoitelajeina oli siis ruokki ja riskilä. Ruokin suhteen kuvaaminen oli yhtä juhlaa, ohilentoja riitti.







Riskilä osoittautui paljon haasteellisemmaksi, onneksi sentään yksi ohilento osui lähelle, vaikkei niitä paljon näkynytkään.



Tässä riskilän poikanen kelluttelemassa.



Tavoitelajit siis tulivat hoidettua hienosti, ja kuvapinnat 181 ja 182 on tosiasia. Muihin luodolla näkyneisiin lintuihin lukeutuivat mm. kuovisirrit...



...ja luotokirviset.

2.8.2010 Pohtiolammen sääksikeskus osa 2

Lammikolla tosiaan näkyi muutama muukin laji, joista paria tuli kuvattua. Juuri kun kyttäsimme kädet krampissa sääkseä valmiina ottamaan kuva kun se lähtee lentoon, ilmestyi paikalle 3 harmaahaikaraa.



Tässä yksi haikaroista juuri laskeutumassa kelon nokkaan.



Ja toisen haikaran ohilento.



Harmaahaikarakin osaa olla varsin moni-ilmeinen lintu. Tässä esitetään ilmeisesti suihkuhävittäjää.



Ja tässä jotain ihan muuta...



Lammikolta ateriaa itselleen oli yrittämässä myös selkälokki, joka syöksähteli sinne tänne kalojen perässä.



Lopulta se onnistui saamaan kalan!



Vaan kuinkas sitten kävikään, kala oli ilmeisesti liian iso, ja niin se vain lipesi nokasta molskahtaen. Tämän pettymyksen jälkeen lokki luovutti ja häipyi lammikolta.