29.8.2010 Lapinkirvisiä Kirrisannassa

Syysmuuton aikaan on parhaat mahdollisuudet löytää lapinkirvisiä näillä leveysasteilla. Ainoa ongelma on, että ne ovat syksyisin hyvin samannäköisiä, kuin niittykirviset. Parhaiten ne erottaa ääntelystä. Viikonloppuna lapinkirvisiä oli Kirrisannassa useita, kuten myös niittykirvisiä. Tarkkana piti olla mitä kuvaa. Lapinkirvisestä tuli 185. kuvaamani lintulaji Suomessa.
Ulkonäössä lapinkirvisen erottaa niittykirvisestä hennommasta nokasta, jossa ei ole oranssia, vaan vaalean keltaista juuressa.


Lapinkirvinen - Anthus cervinus - Red-throated Pipit

Toinen tuntomerkki on selässä näkyvät selkeästi vaaleammat viirut.



Vertailuksi tässä samalta paikalta kuvattu niittykirvinen.


Niittykirvinen - Anthus pratensis - Meadow Pipit

Taivaanvuohen näkee useimmiten sen lähtiessä muutaman metrin päästä lentoon. Joskus sen voi havaita vähän kauempaa. Tässä lintu on kyllä hyvin tietoinen kuvaajasta, mutta luottaa suojaväriinsä. Pian se huomasi paljastuneensa, ja nousi lentoon.


Taivaanvuohi - Gallinago gallinago - Common Snipe

Lammikolla oli myös nuori ristisorsa.


Ristisorsa - Tadorna tadorna - Common Shelduck

Pajulintuja on rantojen pusikoissa näin syksyisin todella paljon. Suomessa arvioidaan pesivän 8–13 miljoonaa paria, ja kun syksyllä vielä poikastuotto on lähtenyt liikkeelle, ei ihme, että pajulintuja näkee runsaasti.


Pajulintu - Phylloscopus trochilus - Willow Warbler