tiistai 19. heinäkuuta 2011

7.7.2011 Hornøya

Torstai valkeni aurinkoisena ja tyynenä. Eväät reppuun ja menoksi! Vestre Jakobselvistä ajelee noin tunnin Vardøn satamaan. Norlinesin toimisto löytyi vaivatta ja lippu tuli lunastettua. Turisti-infosta saa myös lippuja, mutta se ei ole auki aamulla. Kannattaa tarkistaa, että on paikalla oikeaan aikaan, ettei käy niinkuin eräälle suomalaiselle pariskunnalle; muistivat tunnin aikaeron väärään suuntaan ja olivat 2 tuntia liian aikaisin satamassa. Eivätpähän myöhästyneet tosin.
Klo 9 tienoilla päästiin veneeseen, enemmistö saarelle menijöistä tuntui olevan suomalaisia. Matka on lyhyt, ja heti satama-altaasta päästyä näkyy lintusaari edessä. Saaren laella on majakkarakennukset, jonne on mahdollista varata yöpyminen. Rannassa näkyy kelluva laituri ja uusi katosrakennus. Nykyään siis saarelta löytyy suojaa vaikka sadekuuron ajaksi. Ihan kuvan oikeassa reunassa on paskahuusi, johon en kylläkään käynyt tutustumassa lähemmin.

Hornøya


Lintuja on kaikkialla, vedessä, ilmassa ja kallioilla. Kesäaikaan (1.5.-15.8.) liikkuminen saarella on varsin rajattua. Käytännössä voi kulkea vain polkua pitkin laiturilta oikealle rinnettä pitkin, yli harjanteen ja toisen puolen rinnepolkua ylös majakalle. Se ei haittaa lintujen lähelle pääsyä, mutta valon suuntaan ei pääse pahemmin vaikuttamaan kuvausta ajatellen. Tosin on pakko todeta, että vaikka vapaa liikkuminen olisi sallittua, ei se juurikaan liikkumavaraa lisäisi, ellei sitten lähtisi jyrkänteille kiipeilemään henkensä kaupalla.
Taustalla kuvassa näkyy Vardøn (suomeksi Vuoreija) kaupunki ja sen Globus II -tutka-asema, jota virallisesti käytetään avaruusromun seurantaan. Tutkassa on 27-metrinen mekaanisesti kääntyvä antenni. Sen uskotaan myös olevan osa Yhdysvaltain ohjuspuolustusta ja keräävän tietoa Venäjän ballistisista ohjuksista.


Ensimmäisenä pääsin tutustumaan karimetsoihin, joita istuskeli kalliolla heti laiturin läheisyydessä.Karimetso on muihin saaren lintuihin verrattuna suhteellisen vähälukuinen, vain noin 100 paria, mutta erittäin helposti havaittavissa. Suuri vihreähohtoinen tumma lintu erottuu lennossa muusta massasta, ja ne pesivät alarinteillä lähellä polkua. Kuten saaren muutkin linnut, karimetso on varsin kesy, eikä lähikuvan ottaminen tuottanut vaikeuksia.

Karimetso - Phalacrocorax aristotelis - Shag




Kun polkua lähtee kulkemaan oikealle, tulee ensimmäisenä vastaan korkea kalliojyrkänne ja pikkukajavien yhdyskunta, noin 25000 paria, ääni ja kuhina on sen mukaista. Pikkukajavia en pahemmin kuvannut, vaan keskityin ruokkilintuihin ja etenkin lunniin.


Kajavajyrkänteen jälkeen polku alkaa nousta ja tullaan lunnien alueelle. Lunni on saaren ehdoton vetonaula ja upea lintuhan se onkin. Suurin osa ajastani saarella menikin lunnien seuraamiseen ja kuvaamiseen. Pesimäkannan suuruus pitäisi olla jotain 5000-10000 parin väliltä. Mietin saarella ollessa ja sieltä palattuani, miksen nähnyt yhtään lunnin poikasta, kun esimerkiksi merimetsoilla oli jo isot poikaset. Syyksi selvisi se, että lunnit eivät pesi avoimella, vaan kaivavat itselleen keskimäärin 1,5 metriä syvän pesäkolon! Lisäksi Pohjois-Norjassa lunni munii touko-kesäkuussa ja haudonta kestää noin 40 päivää, että siinä ja siinä oltiin. Todella vähän kyllä näkyi lunneja tuovan kalaa ylös, näin vain muutaman koko päivän aikana, eli luultavasti ihan pieniä olivat vielä tai sitten eivät olleet vielä kuoriutuneet.

Lunni - Fratercula arctica - Puffin





Silmämääräisesti runsain lintu tuntui olevan etelänkiisla. Saarella olevan taulun mukaan niitä olisi 1000-1500 paria. Lukumäärä ei tuntunut uskottavalta ja löysinkin netistä maininnan, että Hornøyalla olisi vuonna 2007 ollut 2500-3000 paria. Vaikutelman suuresta lukumäärästä toki antoi se, että meri tuntui olevan niitä täynnä. Seuraava kuva on polulta naapurisaarta Reinøyaa kohti. Meressä näkyvät linnut ovat lähes pelkästään etelänkiisloja.


Suurimmalla osa etelänkiisloista on kokomusta pää, mutta osa on ringvia-värimuotoa, joilla on silmän ympärillä valkoinen rengas, joka jatkuu ohuena juovana taaksepäin. Itämeren kannasta vain 1% on ringvia-värimuotoisia, mutta osuus on suurempi pohjoisessa.

Etelänkiisla - Uria aalge - Guillemot




Hornøyalla pesii myös pohjankiisloja. Opastaulun mukaan 300-400 paria. Harvoinpa niitä osui tuossa lintupaljoudessa näköpiiriin, varsinkin kun ovat senverran paljon etelänkiislan näköisiä, mutta tulipahan sentään jotain kuvia saatua.

Pohjankiisla - Uria lomvia - Brünnich's Guillemot


Ja mitäpä olisi ruokkilintujen kansoittama saari ilman itse ruokkia. Opastaulun mukaan noin 500 parin voimin esiintyvä ruokki oli helposti löydettävissä.

Ruokki - Alca torda - Razorbill


Ruokit äänessä


Ylhäällä majakalla oli hyvät näköalat, mutta huonommat mahdollisuudet kuvata lintuja. Saaren takapuolen jyrkänteelle kyllä pääsee näkemään, mutta perspektiivi oli hieman liian ylhäältä-alas omaan makuun. Muutama kelpo ruutu kyllä tuli sieltäkin saatua.


Majakalle menevän polun varressa pyöri lapinkirvisiä.

Lapinkirvinen - Anthus cervinus - Red-throated Pipit


Paljon lisää kuviani Hornøyan linnuista löytyy täältä!
Hornoya Hornöya Vardo Vardö lunni lunni Hornoya Hornöya Vardo Vardö lunni lunni

3 kommenttia:

  1. Onpa mahtavia kuvia!
    Hieno on sääkin ollut.
    Jännityksellä odotetaan täällä meidän matkaa tuonne. :)

    t. Karoliina

    VastaaPoista
  2. Kiitos. Ei tuolla saarella ainakaan ilman kuvia jää, se on ihan varma! :)

    VastaaPoista