Puitteet olivat ainakin sikäli kunnossa, että ruska on juuri parhaimillaan.
Jonkin verran ehdittiin soudella, ennekuin löydettiin eka vedessä uisketeleva kuikka. Lentäviä ehdittiin sitä ennen jo nähdä muutama.
Kyseistä kuikkaa emme kuitenkaan päässeet lähemmäs, kun se jo päätti ottaa siivet alleen ohittaen veneemme ihan kohtuulliselta etäisyydeltä. Suurin osa kuvista meni yllättävässä tilanteessa pieleen, mutta onneksi joku sentään onnistui.
Lisää soutelua pitkin järven selkää ja kohta löytyikin pari kappaletta kuikkia, jotka päästivät soutelemaan kuvausetäisyydelle.
Pian kuikat erosivat, mutta toinen sattui nousemaan sukelluksesta unelmapaikkaan: mukavalle etäisyydelle vasten ruskaloistossa kylpevää saaren rantaa.
Tätä kuvaa lähdin hakemaan. :)
Vielä viime vilkutukset kuikalta. Mikolle ja hänen perheelleen kiitokset vieraanvaraisuudesta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti